Avatar Gururaj Ananda Yogi - our Spiritual Master

Avatar – Gururaj Ananda Yogin Elämänkerta

Gururaj-Small-Namaste-Photo-For-Round-WindowAvatar – Gururaj Ananda Yogi

Gururaj Ananda Yogi on 1900 -luvun suurimpia hengellisiä mestareita. Alla on kuvaus hänen elämästään ja työstään. Tämä on pitkä, mutta kiinnostava luettava -nauti!

Gururaj Ananda Yogi (Purushottam Narsinhram) syntyi Intiassa Gujaratin maakunnassa 3.3.1932 hyvin toimeentulevaan liikemies- ja maanviljelijäperheeseen. Hän osoitti lapsena huomattavan kehittynyttä henkistä tietoisuutta. Jo kolmivuotiaana hän kyseli jatkuvasti elämän tarkoituksesta ja merkityksestä sekä mahdollisuudesta todella tietää tai kokea jumaluus.

Varhaisessa viiden vuoden iässä hän karkasi kotoa etsiäkseen henkilökohtaista kokemusta yhteydestä jumaluuteen. Hän vaelsi kylästä kylään 4,5 kuukautta vierailleen useissa temppeleissä ja pyhien miesten luona. Hätääntyneet vanhemmat löysivät hänet lopulta ryysyisenä ja paljasjalkaisena vaeltamassa kylän kaduilta. Kysyttäessä hän vastasi menneensä niin moneen temppeliin kuin mahdollista, mutta että “jumalat olivat elottomia eivätkä puhuneet minulle”.

Elämä 5-15 -vuotiaana oli kaikissa suhteissa normaalia lapsen elämää intialaisessa kulttuurissa. Ainoa poikkeusta tässä oli hänen jatkuva, valtava, kiihkeä halunsa kokea “todellisuus” paljon suuremmin kuin mitä hänen rajoittunut tietoisuutensa salli. Tämä johti hänet lukemaan monia uskonnollisia tekstejä sekä filosofian että psykologian kirjoja.

Varttuessa sekä kaikki tämä luettu että hyvin kehittynyt näkemys tekivät hänet yhä tietoisemmaksi, että hänen etsimänsä oli todellisuudessa hänen sisällään, kuten kaikkien ihmisten sisällä. Hän löysi monia nimiä tälle sisäiselle suuremmalle todellisuudelle. Jotkut puhuivat “sisäisestä taivaan valtakunnasta” tai “sisäisestä jumalallisesta säteilystä”; toiset puhuivat “universaalista mielestä” tai “todellisesta miniästä”. Länsimainen psykologi Carl Jung puhui “kollektiivisesta piilotajunnasta” ja monet länsimaiset filosofit puhuivat “yliminästä”.

Jokainen pojan lukema uusi kirja näytti tarjoavan uuden nimen tai kuvailevan termin. Tosin kaikki, jotka vakuuttivat kokeneensa suoraan tämän sisäisen “todellisuuden” totesivat, että kuvaamaan käytetyillä sanoilla oli vähän merkitystä; vain kokemus itsessään oli todella merkittävää. Ja miten innokkaasti kasvava poika kaipasikaan tätä kokemusta!

Mutta hän tiesi, että tämä “Superconscious Awareness” (ylitajunnan tietoisuus) oli syvälle haudattuna alitajunnan kerrosten alla. Jos hän voisi jotenkin tunkeutua tämän sekavan alitajuisen kerroksen lävitse, syvempi “ylitajuinen tietoisuus” voisi paistaa lävitse hänen tietoiseen tajuntaansa. Pääseminen yhteyteen sen kanssa voisi olla vastaus kaikkiin hänen mieltään ahdistaviin kysymyksiin.

Pyhien tekstien lukeminen ja filosofia sekä tapaamiset eri gurujen kanssa vakuuttivat hänet siitä, että meditaatio oli eräs klassisista muodoista, joilla tähän “todellisuuteen” pääsee tunkeutumaan. Mutta millainen meditaatio? Millä tavoin ja miten kauan harjoitettuna? Hän ei voinut vastata itse näihin kysymyksiin ja hän tiesi tarvitsevansa opettajan.

Mutta nämä nostivat toisen kysymyksen: Millaisen opettajan? Hänen intialaisessa syntymäkulttuurissaan oli monia hengellisen tiedon ja harjoitusten opettajia. Hän tiesi, että opettajan täytyisi olla juuri oikea, edustaa todella vahvasti tietoa ja henkistä voimaa voidakseen ohjata häntä askel askeleelta matkalla kohti ylitajuisen minän tietoista kokemista.

Ratkaistakseen tärkeän kysymyksen oikeasta opettajasta, hän karkasi taas kerran kotoa 15 -vuotiaana. Nyt hän matkusti vuoden verran, vieraili ashrameissa (hengellisen opetuksen keskuksissa) ja gurujen (hengellisen opettajien) luona eri puolilla Intiaa. Etsiessään tiiviisti opettajaa hän opiskeli kymmeniä eri meditaatiotekniikoita ja henkisiä harjoituksia.

Lopulta hänen etsintänsä päättyi Himalajalla lähellä Almoraa sijaitsevassa luostarissa, josta hän löysi pitkään etsimänsä gurun – Swami Pavitranandan. Hän johti Gururajin askel askeleelta tietoisen ja alitajuisen mielen kuviteltujen verhojen lävitse kohti “ylitajuntaista minää”.

Tiiviin ja huolellisen valmistelujakson jälkeen Pavitranandan ohjauksessa Gururaj saavutti kriittisen pisteen kehityksessään ja hän oli valmis täydelliseen valaistukseen. Gururaj kuvasi tätä, että “jonkin aikaa minun meditaationi oli ollut hyvin syvää ja tiesin, että olin valmis kokemaan Nivrikalpa Samadhin”. (Nivrikalpa Samadhi: Tajunnan tila, jossa on pysyvä, täysin avoin kanava tietoisen ja ylitajuisen mielen välillä).

Sitten eräänä kuumana torstai-iltapäivänä pitkään odotettu kokemus tuli. Gururajin omin sanoin kerrottuna:” Pavitrananda ehdotti minulle sattumalta, että meditoisin hänen kanssaan. Pavitranandan läsnäollessa vajosin lähes heti syvään meditaatioon. Sulin autuaaseen tietoisuuden tilaan, joka oli paljon ajan ja paikan tuolla puolen.” Se oli “nautinnollisen, ikuisen vapauden, suunnattoman rauhan tila ja kuitenkin valtava voima, joka läpäisi kaikki rajat ja mielen tilat.” Pavitrananda tiesi varmasti sanoin kuvaamattakin, että se mitä koin, oli todellisuudessa todellinen minä” . Oli täysin selvää, että “mieleni, ruumiini, persoonallisuuteni olivat vain heijastuksia ja ilmentymiä tästä todellisesta ja aidosta Luonnosta”.

Hän sanoi, että “kun lopetin meditaation oli kulunut pari tuntia – mutta se olisi yhtä hyvin voinut olla pari minuuttia, sen verran kaukana olin ollut tavallisesta ajantajusta. Kun avasin silmäni, kaikki ympärilläni oleva oli peittyneenä kultaan”. Hän pystyi huomaamaan täydellisen varmasti, ei järkiperäisesti vaan elävänä kokemuksena, että “olin samaa riemullista, vapaasti virtaavaa energiaa kuin kaikki ja jokainen ympärilläni -todellakin kaikki luodut”. Tuntui siltä, että “minun tietoisuuteni oli heidän tietoisuutensa ja heidän tietoisuutensa oli minun”. Samaan aikaan “tuntui siltä kuin olisimme osa laajaa, suunnattomasti laajempaa tietoisuutta”. Samalla hän tiesi, “etteivät mitkään sanat voisi alkuunkaan kuvata tämän kokemuksen täyttä todellisuutta – se täytyy kokea tietääkseen.”

On luonnollista yrittää antaa jonkinlainen ulkoinen muoto sisäiselle oivallukselle. Gururajin ohella eräät tämä tilan kokeneet ja monet, jotka ovat saaneet siitä vain väläyksen, ovat kirjoittaneet toistuvasti kokemuksestaan. He ovat valinneet tarkoituksenmukaisia sanoja tai nimiä kuvatakseen sitä, mutta tavallisesti valitut termit ovat jossain määrin määräytyneet heidän kulttuurisesta perinnöstään -erityisesti uskonnollisesta tai filosofisesta taustasta.

Siksi tätä valaistuneen tietoisuuden tilaa kutsutaan monilla nimillä. Kristityt tai juutalaiset saattavat puhua “Jumala -kokemuksesta”, yhtymisestä “jumalalliseen lähteeseen”. Burmalaiset buddhistit voivat puhua “nirvanasta”, japanilaiset Zen-buddhistit “satorista” ja “valaistumisesta”. Länsimaiset filosofit voivat puhua “tajunnan ykseydestä”, intialaiset filosofit “Brahman tietoisuudesta”. Länsimaiset psykologit ehkä puhuvat “henkilökohtaisesta tietoisuudesta”. Ehkä neutraalein termi on “valaistuminen”, sillä siihen ei liity erityisiä uskonnollisia tai filosofisia sitoumuksia.

Koettunaan täydellisesti ja pysyvästi valaistuksen Gururaj kykeni havaitsemaan kirkkaasti ja yksinkertaisesti totuuden, johon hän oli usein törmännyt filosofiaa lukiessaan. Hän kertoo itse:” Minulle oli hyvin ilmeistä, että koettuani tämän tilan, sillä oli vain vähän merkitystä, miten ihminen siihen pääsee. Pääasia on, että valittu polku oli oikea juuri tälle henkilölle. Hän saattaa olla kristitty tai juutalainen, hindu tai muslimi, buddhisti tai taoisti, itäisen tai länsimaisen filosofian opiskelija”.

Gururajin mukaan ihminen voi todellakin seurata polkua ilman tavanomaisia uskonnollisia tai filosofisia kytköksiä. He voivat seurata vaikka Carl Jungin luomaa länsimaista transpersoonallisen psykologian järjestelmää. He voivat syventyä arkipäivän velvollisuuksiin, jolloin he miettivät vain vähän tai ei lainkaan uskonnollisia, filosofisia tai psykologisia teorioita. Gururajin mukaan kyse on siis tässäkin “suorasta henkilökohtaisesta kokemuksesta -ei uskosta, filosofioista tai elämäntyylistä”.

Gururajin mukaan äärimmäisen tärkeää on “rehellinen pyrkimys tavoittaa suurempi todellisuus, joka on mitättömän egon, pikkumaisen mielen asettamien rajojen takana”. Valitsipa minkä tahansa polun, sitä on seurattava todella sitoutuneesti ja rehellisesti. Jos on rehellinen ja vahvasti sitoutunut, silloin oli Gururajin oman, Pavitranandan kanssa saavutetun kokemuksen mukaan ilmeistä, että oikeasta meditaatio-ohjelmasta ja omasta aktiivisuudesta voi olla suunnatonta, jopa korvaamatonta hyötyä.

Nuorukainen ymmärsi ja koki monia tällaisia asioita välittömästi valaistumiskokemuksen jälkeen. Silti hänelle oli tärkeintä pysyvä, syvän ilon täyttämä täysin toteutunut tietoisuus; hän tunsi ettei maailmassa ollut yksinkertaisesti mitään mikä olisi voinut tarjota hänelle suurempaa onnea tai tyydytystä kuin mitä hän jo koki. Sen tuloksena hän alkoi pallotella ajatuksella, että eläisi rauhallista, erakkomaista elämää munkkina jossain Himalajan luolassa. Mutta niin ei käynyt.

Pavitrananda vaati vaatimalla, että Gururaj sukeltaisi maailmaan. Hänen oli tultava matti meikäläiseksi ja työnnyttävä länsimaisen maailman monimutkaiseen, dynaamiseen ja elinvoimaiseen kulttuuriin. Hän olisi tunnettava itse suoraan -henkilökohtaisesti kokemalla -nautinnot ja tuskat, ilot ja surut, ongelmat ja ratkaisut, luovuus ja täyttymys, joka oli löydettävissä täydessä, aktiivisessa osallistumisessa maailmaan. Saatuaan tämän käytännön kokemuksen, hän voisi olla paljon käyttökelpoisempi aktiivisille länsimaisille ihmisille kun hän jonain päivänä aloittaisi työnsä henkisenä opettajana. Hänen kohtalonsa oli tarjota opastusta ja opetusta -meditaation ja aktiivisen itsensä kehittämisen avulla – monille länsimaisille ihmisille.

Näin oli välttämätöntä, että hän menisi naimisiin, perustaisi perheen, eläisi ja työskentelisi lännessä. Valmistaakseen itseään näitä velvollisuuksia varten, hän opiskeli englantia ja käytännön kauppatieteitä ja kirjanpitoa. Vähän yli 20 -vuotiaana päätettyään opiskelunsa, hän päätti että oli oikea aika muuttaa länteen.

Hän lähti siirtolaisena Intiasta Etelä-Afrikkaan. Valintaan johti ennen muuta maahanmuuton helppous. Gururaj oli elänyt isänsä kanssa kolme vuotta Etelä-Afrikassa lapsena, joten hänellä oli kotipaikkaoikeus.

Etelä-Afrikassa hän meni mukaan liike-elämään. Menestyksellisen uran tekeminen vahvasti kilpailuhenkisessä liikemaailmassa vaatii paljon omistautumista, energiaa ja luovuutta. Tämä mielessä on ymmärrettävää, että valaistunut mieli on todellakin rajaton energian ja luovan näkemyksen lähde. Valaistuttuaan Gururajilla oli jatkuva ja pitkälle kantava pääsy tähän suunnattomaan sisäiseen voimavaraan.

Niin muodoin hänellä oli ilmiömäinen energiataso ja vahvasti kehittynyt intuitiivinen mieli. Tämä intuitio – jonkinlainen “kuudes aisti” – johti häntä lähes erehtymättömän tarkasti hänen tehdessään valtavan määrän käytännöllisiä, jokapäiväisiä päätöksiä, joita liike-elämä vaatii. Hänen energiansa oli sellainen, että hän tarvitsi vain 2-3 tuntia unta öisin.

Tämä mahdollisti 14-16 tunnin työpäivät ja kuten näemme myöhemmin, hänen päivänsä täyttyivät myös muista velvollisuuksista ja mielenkiinnon kohteista.

Luovuuden ja energian sisäisellä voimavaralla varustettuna oli väistämätöntä, että hän oli erittäin menestyksellinen liike-elämässä. Hänestä tuli hyvin lyhyessä ajassa johtaja useisiin yrityksiin, jotka tarjosivat erilaisia tuotteita ja palveluja, mm. elokuvia, rahoitusta, kirjanpitoa, mainontaa ja julkaisutoimintaa.

Vaikka Gururaj elikin liike-elämään syventyneenä, hänelle oli aina selvää, ettei hyvinvoinnin kasaaminen voisi koskaan olla ihmisen liiketoimien perimmäinen päämäärä. Hänen omien sanojensa mukaan: “Hyvinvointi ei ole päämäärä sinänsä. Raha on yksinkertaisesti väline, aivan samanlainen kuin muutkin ihmisen keksimän välineet. Jokainen resurssi testataan sillä, miten hyvin me käytämme sitä. Todellinen kysymys kuuluu: Käytämmekö yhteistä tai henkilökohtaista hyvinvointia siten, että se tukee meitä itseämme, ystäviämme, perhettämme ja yhteisöämme? Onko meidän hyvinvointimme pistetty positiiviseen ja luovaan käyttöön? Tai, käytämmekö sitä vain henkilökohtaiseen mukavuuteen, nautintoon, arvovaltaan, valtaan jne. Eli toisin sanoen vahvistammeko sillä pientä rajoittunutta egoamme?”

Tämän periaatteen mukaisesti Gururaj käytti aina merkittävän osan liiketoimilla saaduista tuloista – ja paljon henkilökohtaista aikaa – erilaisiin henkisiin tai yhteiskunnallisiin projekteihin. Hän kuului ajan, energian ja rahan puolesta Etelä-Afrikan Kapkaupungin Intian kulttuuriyhdistyksen päätukijoihin. Yhdistys on paikallisen Intialaisen yhteisön pääsaavutus.

Liiketoiminta tai yhteiskunnalliset projektit eivät vieneet kokonaan hänen loputtomalta vaikuttanutta energiaansa vaan hän meni naimisiin ja perusti perheen. Jokainen Gururajin läheisesti tuntenut tiesi, että hän oli hyvin syvästi ja rehellisesti perheeseensä kiintynyt. Huolimatta äärimmäisen täydestä, toiminnan ja velvollisuuksien täyttämästä aikataulustaan hän antoi aina paljon aikaa ja rakkautta huolehtiessaan lasten kasvatuksesta. Hänellä oli lämmin ja intuitiivinen suhde lapsiin, jota oli varsin lumoavaa seurata.

Gururajin kyky saada yhteys lapsiin todistaa määrätynlaisesta, hyvin herkästä persoonallisuuden ominaisuudesta. Ulospäin näkyvä luova todiste tästä herkkyydestä (yhdistyneenä täydelliseen yhteyteen Ylitajuntaan) on vielä yksi ulottuvuus tästä moniulotteisesta ihmisestä. Gururaj oli nimittäin myös muusikko ja merkittävän lahjakas runoilija.

Hän kirjoitti jo nuorukaisena joukon sävellyksiä, joilla on intialainen muoto. Jotkut näistä sävellyksistä ovat hyvin koskettavia. Eräs hänet monta vuotta tuntenut meditoija sanoi:” Minä kuuntelin erään sävellyksen, jonka hän oli tehnyt noin 15 -vuotiaana. On vaikea edes löytää oikeita sanoja sen kuvaamiseen, mutta se on kuin täydellinen ruumiillistuma siitä, miten rajallinen tietoisuus ahdistuu kaivatestaan äärettömyyttä. Se oli niin vaikuttava, että liikutuin syvästi; kyyneleet virtasivat ja uskon, että minä koin hetkellisesti 15 -vuotiaan pojan sisäisen tietoisuuden. Minä saatoin tuntea kiihkeän kaipauksen äärettömään syvemmän Minän rakkauteen, joka ajoi häntä etsimään valaistumista.”

Vielä musiikkiakin enemmän Gururaj käytti runoutta välineenä ilmaistakseen sisäisiä oivalluksiaan. Hän aloitti runojen kirjoittaminen varhaisnuoruudessa ja alle 20 -vuotiaana hän oli saanut jo useita intialaisia palkintoja. Arvostelijat itse asiassa vertasivat hänen töitään Tagoren töihin.

Hänen kootut runonsa on julkaistu nimellä “Glimmer of Love”

Tarjotaksemme esimerkin hänen runolahjoistaan julkaisemme tässä yhden runon “IKUISUUDEN HILJAISUUS”. Tämä runo – kuten kaikki hänen runonsa – on kirjoitettu nopeasti ja spontaanisti, ilmeisesti se on virrannut suoraan ylitajuntaisesta minästä hänen kynäänsä ohittaen tietoisen mielen analyyttisen järjen.

Ajan siivekkäät linnut lentävät ylitse.

Lentävät nousevaan aurinkoon ja palaavat iltahämärissä.

Pitkä matka näyttää päättyvän lähtöpisteeseen –

Siivekkäät linnut, ajan luomukset, lentävät ylitse.

Minä, tiedän sen, olen yhä edelleen –

matkani alussa, en lopussa, en lennossa.

Sinun auki levitetyt siipesi mitaten taivasta,

Vikkelästi ja hitaasti, hitaasti ja vikkelästi,

Hymyillen siivettömille etanoille, jotka tutkivat maata:

Molemmat, sumussa tai mullassa liikkeeseen sidottuina.

Minä, tiedän sen, olen yhä edelleen –

En mittaamassa, en liikkeessä, en liioin tekemässä tekemätöntä…

Hämmentynyt olet siivettömyydestäsi, siivetön myös –

Kahlehdittuna ilman ja maan liikeuraan

Viskattu ja pyörivä ja sytytetty, näennäisesti niin uusi:

Lentää, tarpoa läpi monen elämän ja syntymän.

Minä, tiedän sen, olen kuitenkin ikuisesti –

En ilmasta, maasta, elämästä enkä syntymästä, kuitenkin ikuisesti uusi.

Tavallisesti standardien mukaan runoilijana, muusikkona, menestyksellisenä liikemiehenä, yhteisöllisenä johtajana ja rakastavana isänä toimiminen merkitsisi täyttä elämää; se varmasti täytti Pavitranandan kehotuksen “maailmaan sukeltamisesta”. Täytyy muistaa, että Pavitranandan hänelle antamalla kehotuksella oli tarkoituksensa.

Gururajin aktiivinen elämä lännessä valmisti häntä hyvin sitä aikaa varten, kun hän auttaisi opastuksellaan Hengellisenä Opettajana länsimaisia ihmisiä kohti itsensä toteuttamista. Tämä muhi Gururajin omien sanojen mukaan “hänen mielensä sopukoissa kaikki nuo vuodet, aina Pavitranandan tapaamisesta lähtien”.

Vuosien varrella Gururaj tuli yhä vakuuttuneemmaksi, että meditaatio on tärkeää ihmiselle, joka haluaa saavuttaa pääsyn Ylitajuiseen itseen. Hänelle tuli myös selväksi, että jokainen henkilö on ainutlaatuinen yksilö. Niinpä jotta harjoitus oli hyvin vaikuttava, sen täyty olla jokaiselle ihmiselle juuri oikeanlainen. Sen täytyy sopia ihmisen henkilökohtaiseen elämään kokonaisuutena, käsittäen siis elämän jokaisen alueen; työn, avioliiton, henkilökohtaiset suhteet jne. – sillä polulla, jonka ihminen on valinnut.

Vuosien kuluessa Gururaj jatkoi laajalti hengellisen, filosofisen ja psykologisten asioiden tutkimista ja monenlaisten meditaatiomuotojen opiskelua ja harjoittamista. Sitäkin tärkeämpää oli, että hän jatkoi sisäisen intuitiivisen havainnointikykynsä voiman harjoittamista. Käyttäen hyväkseen näitä tiedon, kokemuksen ja intuition työkaluja, hän alkoi vähitellen opettaa meditaatiota painottaen aina sen tärkeyttä, että kullekin ihmisille tuli soveltaa oikeaa tekniikkaa. Tällä tiellä hän kehitti valikoivat meditaatioharjoitukset, jotka täyttävät jokaisen ihmisen ainutlaatuiset henkiset, fyysiset, emotionaaliset ja henkiset tarpeet.

Vuosien varrella Gururajilla antoi henkilökohtaisesti mukautetut yksilölliset meditaatioharjoitukset tuhansille ihmisille, joilla oli erilaiset rodulliset, uskonnolliset ja kulttuuriset taustat. Näiden joukossa oli kristittyjä, juutalaisia, hinduja, muslimeita, buddhisteja sekä yhtä hyvin ei-uskonnollisia ihmisiä. Katsoessaan heidän nopeasti etenevää prosessiaan, hän tuli entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että nämä harjoitukset ovat tehokkaita työvälineitä. Ne täyttävät hyvin ihmisten tarpeet silloin, kun he haluavat etsiä omaa henkilökohtaista itsetuntemustaan.

Vuonna 1975 Gururaj päätti elämässään liiketoimintavaiheen. Hän asui edelleen Kapkaupungissa perheensä kanssa ja teki lupauksen siitä, että palvelisi päätoimisesti ihmiskuntaa. Niinpä hän omisti loppuelämänsä sille, että auttoi maailman ihmisiä heidän henkisessä etsinnässään kohti oivallusta.

Lopulta Gururaj perusti yhdessä useista maista kotoisin olevien samanhenkisten ihmisten kanssa IFSU:n syksyllä 1975. Jo ensimmäisen vuoden aikana avattiin yhdeksässä maassa kansallinen IFSU:n haaraosastot, jotka toivat meditaatioharjoituksia helposti saataville ihmisille, jotka mahdollisesti kaipasivat niitä.

Eräs Gururajin elämää ja työtä koskeva seikka täytyy tehdä erittäin selväksi. Gururajin mukaan “ulkoisen gurun tarkoitus on auttaa jokaisen ihmisen sisäistä gurua heräämään. Siksi minun työni on opastaa ihmisille, kuinka he voivat kokea oman sisäisen oppaansa, herättää heidät tietoisuuteen omasta suuremmasta minästä. Kun tämä on tehty, minun opastustani ei enää tarvita, sillä jokaisesta ihmisestä tulee oma gurunsa.”

Niinpä Gururaj halusi kaikkien tietävän, että hän oli vain tavallinen ihminen, joka erosi useimmista ihmisistä vain siinä, että hän oli kävellyt hengellisen polun perille maaliin. Näin hänelle oli ainoastaan valtuutus toimia oppaana ihmisten enemmistölle, joka yhä koetti kurottautua tätä maalia kohden. Hän korosti toistuvasti, että se mitä hän oli saavuttanut hengellisen etsinnän aikana, on saavutettavissa myös kaikille muille ihmisille.

Tämän ymmärryksen mukaisesti hän vaati tulla kohdelluksi tavallisena ihmisenä ilman sen kummempaa hälyä tai kunnioitusta kuin kenen tahansa ihmisen arvokkuus vaatii. IFSU ei myöskään missään tapauksessa saanut tulla kultiksi tai palvonnaksi. Gururaj näki päällimmäisenä huolena sen, että IFSU tulee maailmanlaajuiseksi yhteisöksi, johon kuuluu täyttymyksen ja oivalluksen polulla kulkevia ihmisiä. Tämä kantoi hedelmää monissa eri maissa kuten Britanniassa, Yhdysvalloissa, Tanskassa, Espanjassa, Saksassa, Israelissa ja Etelä-Afrikassa, joihin muodostuivat omat yhteisönsä.

Gururaj alkoi viettää jopa 9 kuukautta vuodessa pois kotoa pitäen julkisia luentoja (Satsang), antaen haastatteluja, konsultaatiota ja paikallisia kursseja meditoijilleen, jotka halusivat syventää kokemustaan meditaatiosta.

Hän oli pääpuhujana seuraavissa julkisissa kokouksissa ja konferensseissa:

Luennot:

Southern Illinois University, Edwardsville

Washington University, St. Louis

Loyola University, Chicago

Teosofinen seura: Boston, Lontoo,

Kööpenhamina, Kapkaupunki (Etelä-Afrikka)

Vedanta Seura: Etelä-Afrikka, Englanti

Lortonin miesten vankila, Virginia

Pastoral Counselling Centre of Greater

Cincinnati, Ohio

University of Calgary, Calgary, Kanada

University of British Columbia, B.C., Kanada

Max Mueller Institute, New Delhi, Intia

Benares University, Benares, Intia

Lions Club, Barcelona, Espanja

Rotary Club, Etelä-Afrikka

Symposiumit:

Maailman Uskontojen Parlamentti, Chicago, 1984

The Wrekin Trust Symposium, “Mystiikka ja tiede”, Sir George Trevelynin erikoisvieras, King Alfred’s College, Englanti, 1979.

Nevadan yliopiston kokonaisvaltaisen terveyden symposiumi, University of Nevada, Las Vegas, 1978.

Kansainvälinen Neuropsykiatrian symposiumi, Etelä-Afrikka, 1982

Humanistisen psykologian seuran vuosittainen tapaaminen, Washington, D.C. 1982.

Liikkeenjohtajien kansainvälinen rauhankonferenssi, Boston, Mass. 1982.

Joka toinen vuosi pidettävät konferenssit:

Sociedad Española de Meditación

Dansk Meditation Samfond

British Meditation Society

American Meditation Society

Canadian Meditation Society

Irish Meditation Society

Haastattelut tiedotusvälineissä:

Sunday Telegraph, London, 10.4. 1983

Yoga Today, United Kingdom, 1984

Television Series, Civilizations with Enrique Quesad, Madrid, Spain

Page 5 TV 5, Las Vegas, Nevada

Today in Chicago, CBS TV, Chicago

Focal Point, KTIV TV, Sioux City, IA

Party Line, NBC TV, Sioux Falls, S.D

Midday Am, NBC TV, St Louis

At Your Service, KMOX, CBS Radio, St Louis

Mac & Friends, KWIT Radio, Sioux City, IA

Tässä muutamia aiheita, joista hän on puhunut:

Pelon ja vihan luonne; Miten käsitellä negatiivista ajattelua

Kohti uusia elämän näköaloja: Sisäinen tyyneys

Stressi sekä sydän- ja verisuonitaudit

Tietoisuuden kasvun psykologia

Kuolemanpelko, Fyysisen kuoleman mekaniikka…Mikä selviää fyysisestä kuolemasta?

Meditaatio ja psykoterapia: Yhdistetty reitti

Esteet, jotka estävät meitä kokemasta rakkautta

Rentoutustekniikat ja stressin hallinta

Mitä on sisäinen kasvu ja miksi polku ei ole helppo?

Parantaminen mekaniikka: Lääkkeittä tapahtuva terapia

Meditaatio: Matka mielen taakse

Miksi luonto on niin julma? Nöyryys & kärsimys

Rukous ja positiivinen suhtautuminen itseensä

Meditaatio: Psykologinen perusta, kliininen ja ennalta ehkäisevä käyttö

Sairaus: Henkinen, fyysinen ja henkinen. Miten tämä tulisi hyväksyä?

Vaikka Gururajin terveys alkoi heikentyä ja sokeritauti pahentua, hänen suunnaton energiansa ja halunsa palvella oppilaita ei koskaan vähentynyt.

Tänä aikana hänen Kapkaupungissa asuva perheensä joutui uhrautumaan suuresti nähdessään häntä yhä lyhyempiä aikoja. Hänen opetuksensa ja fyysisen läsnäolonsa vaatimus tuli suuremmaksi ja suuremmaksi päivä päivältä. Hänen opetuksensa alkoivat toistua säännöllisesti eri maissa ja vaikka saatavilla ei olekaan tarkkoja lukuja, on oletettu, että noin 100 000 ihmistä eri puolilta maailmaa sai Gururajilta henkilökohtaista opetusta.

1970 -luvun lopulla organisaatio kasvoi voimakkaasti maailmanlaajuisesti.

Gururaj jatkoi rakkautensa ja energiansa jakamista oppilaille, mutta 1980 tapahtui sarja outoja asioita. Nämä tapahtumat muuttivat organisaation kasvoja ja ne merkitsivät opetuksen uudenlaista järjestämistä.

Gurut ovat hyvin epätavallisia ihmisiä. Heidän pyhyytensä yksinkertaisuus voi olla tavalliselle meditoijalle tai ihmiselle monimutkainen asia. Näin on siksi, että he toimivat perin toisella tasolla, pohjalta, joka on paljon useimpien ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella.

Henkisen mestarin läsnäolon kautta ilmentyvä suuri voima toimii peilinä heijastaen takaisin meihin itseemme sitä, millaisia me olemme.

Henkilökohtaisen henkisen kasvun prosessi edellyttää itsensä havainnointia ja tiettyyn pisteeseen asti se on ristiriitaista. Me emme aina arvosta sitä, miten puhdistava tämä prosessi voi olla. Jos emme ole rehellisiä astuessamme henkisellä polulla, tulee kasvuprosessi vaikeammaksi.

Tähän aikaan meditoijat, joiden mielestä prosessi oli vaikea, päättivät lähteä joukolla. He olivat eri maissa toimivia avainhenkilöitä.

Niin valkeni opetuksen järjestämisessä toinen vaihe tai aikakausi.

Gururajin alkuaikoina antama opetus muodostaa täydellisen tietolähteen tuhansista eri asioista ja se ylistää puhtaan tietoisuuden syvää henkisyyttä.

Seuraavina vuosina opetus muuttui radikaalisti, ei sisällön vaan jakelun ja esitystavan osalta.

Gururaj ei koskaan ollut jalustalle nostettu guru ja hän oli aina tavattavissa. Kuitenkin hän tuli seuraavina vuosina vielä läheisemmäksi oppilailleen henkilökohtaisella tasolla. Heikentyvästä terveydestä huolimatta hän jatkoi matkustamista kuukaudesta toiseen.

Hänen huokuva rakkaus oli suunnatonta, vaikuttavaa ja sydäntä liikuttavaa. Tämä yhdistyneenä henkilökohtaisiin meditaatioharjoituksiin, tietoisuuteen ja viisauteen rikkoi opetuksen aikana minkä tahansa sydämen esteen ja ihminen tunsi virtauksen kun sielu syttyi.

Tämä Gururajin opetusten aikakausi lähensi useita ihmisiä opettajiensa kanssa. Nämä tapahtumat toimivat kiihdyttimen tavoin. Jotkut ennustivat jopa, että Gururaj joko nousisi jumalalliseen olomuotoon, avatariksi tai katoaisi merkityksettömyyteen.

Jopa monet meditoijat tekivät eron ihmisen ja hänen opetuksensa välillä, mutta tietenkin kyseessä oli enemmän heijastus ihmisen avautumisen ja ymmärryksen tasosta. Ne meditoijat, jotka olivat löytäneet ykseyden itsensä kanssa, eivät koskaan nostaneet tätä kysymystä esille.

Gururaj jatkoi tiivistä matkustamista. Hänen kurssiensa määrä ei kuitenkaan ollut enää yhtä suuri. Paikalliselle kurssille ei enää tullut 500 osanottajaa. Nyt niillä oli 30-120 osanottajaa, mutta läsnäolo oli aivan toisenlaista.

Todellinen mestari ei ole huolissaan ihmisten tulemisesta ja menemisestä. Hän antaa mitä hän antaa täydellisesti eikä odota mitään vastineeksi. Ihmiset ottavat, mitä tarvitsevat ja heillä on vapaa tahto jäädä tai lähteä aivan kuten he haluavat. Toisin sanoen tässä heijastuu ihmisen kyky ymmärtää täysin hengellisen mestarin työtä -tämä kyky on niin harvoilla!

Suuri opetuksen muutos tapahtui siinä, miten hänen kanssaan oltiin vuorovaikutuksessa silloin kun hän oli läsnä. Gurun lähellä olo on usein haastava kokemus.

Kuten kerroimme edellä, opettaja toimii peilinä ja heijastaa sinut takaisin itseesi. Tämä sama prosessi on olennainen osa henkilökohtaisesti mukailtua meditaatiota, josta Gururaj oli kuuluisa. Tätä prosessia tiivistää guru, joka kohottaa sen tehoa monta sataa prosenttia.

Tämä on gurun suurin taito. Kuka muu tässä maailmassa voisi antaa sinulle täydellisen ja rehellisen, yksityiskohtaisen raportin sinusta itsestäsi !

Tämä prosessi vahvistui kaikkien chelasien osalta ja juuri se sai vei heitä eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla.

Tämä vaihe kesti vuosia. IFSU:n haaraosastot laajenivat hitaasti ja rakentavasti.

Gururajin terveys ja mahdollisuudet jatkaa pitkiä ulkomaanmatkoja tulivat pysyväksi huolenaiheeksi hänelle itselleen ja hänen hoidostaan vastaaville.

Me emme koskaan tienneet, milloin hän lopettaisi matkustamisen! Monesti ihminen tunsi itsensä revityksi nähdessään hänen tuskaisuutensa, epämukavuutensa ja syvän väsymyksensä. Pitäisikö hänen jatkaa matkustamista? Hän tiesi, että Etelä-Afrikka oli kaukana hänen meditoijiensa enemmistöstä sekä maantieteellisesti että taloudellisesti.

Rakkaudesta ja kiintymyksestä oppilaitaan kohtaan hän jatkaisi matkustamista. Hänellä oli tapana kutsua oppilaitaan lapsikseen ja hän huolehti heistä sen mukaisesti. Eikö isä vaarantaisi terveytensä ollakseen lastensa kanssa? Gururajin tapauksessa tätä ei koskaan asetettu edes kyseenalaiseksi.

Vanhemmat tuntevat olevansa vastuussa lapsistaan, mutta Gurun ja oppilaan suhde on enemmänkin rakkautta puhtaalla tasolla -fyysisen tuolla puolen. Tässä suhteessa, fyysisen tuolla puolen sydämet sulautuvat täydellisessä ykseydessä.

Oppilaalle tämä kokemus antoi sanoinkuvaamattoman tunteen -autuuden; täydellisesti rakastetuksi tuleminen oli etuoikeus, jota useat eivät olleet kokeneet, eivät edes kaikkien läheisimmässä suhteessa.

Omistautuneelle oppilaalle kyse oli “Jumalaisesta rakkaudesta” oppikirjojen, olettamusten ja älyllisen analyysien takana.

Tämä kokemus nosti hänet minkä tahansa fyysisen tai älyllisen maallisen kokemuksen yläpuolelle. Tästä on vaikea kirjoittaa, koska adjektiivit eivät vangitse tai tulkitse näitä kokemuksia kokonaan.

Gurun lähellä olleet oppilaat olivat todella onnellisia tästä mahdollisuudesta. Monille valkeni todellisuus, että Avatar oli täällä fyysisessä olomuodossa. Me liityimme jälleen yhteen! Kuinka onnellisia olimmekaan saadessamme tämän kokemuksen. Me tunsimme itsemme kuin Kristuksen nykyaikaisiksi opetuslapsiksi.

Gururajin opetuksilla on kyky muuttaa maailmaa. Aikaisempiin kirjoituksiin Raamattuun, Bhagavad-Gitaan ja Koraniin verrattuna nämä opetukset menivät seuraavalle tasolle, jolle muut eivät olleet päässeet. Nämä suuret menneisyyden teokset veivät kokelaan Sattvan tai Valon tasolle, mutta siihen ne pysähtyivät. Gururajin opetukset menevät tämä ylitse, antaen tarkat neuvot siitä, miten kohota itsensä ytimeen ja sen tuolle puolelle äärettömyyteen.

Gururajin saatettua opetuksensa maailman tietoon alkoi olla aika valmistautua hänen poismenoonsa. Hän toisti usein, että opetuksen tuomisen lisäksi hänen täytyi löytää joku, joka voisi jatkaa hänen työtään täydellisen puhtaasti ja tajuttavasti.

Aivan kuin täydellinen aurinkojärjestelmä Gururaj toimi kuin aurinko tai energian lähde ja hänen lähimmät oppilaansa kuin kiertävät planeetat, jotkut lähempänä lähdettä ja jotkut hieman etäämmällä.

Me sanoimme edellä, että gurun ja chelan välinen suhde on kuin rakkaussuhde. Tämä suhde kukoistaa sydämissä ja se paranee sydämen ja mielen laajentuessa ihmisen oman henkilökohtaisen hengellisen avautumisen myötä.

Kun voit rakastaa kokonaan, et voi enää erottaa tai eritellä näitä ilmiöitä yhteismitattomalla mitalla. Ne vaikuttavat samalla tavalla kaikkiin ihmisiin ja olioihin. Gurun jokainen oppilas vastaanottaa rakkautta samalla mitalla. Rakkaus on rakkautta ja todellinen rakkaus löytää ilmiasunsa tasa-arvoisesti. Jos rakkaus kohdistuisi suurempana yhteen kuin toiseen, ei se olisi puhdasta henkistä rakkautta.

Elokuun 31. päivän iltana 1986 Gururaj soitti kotikaupungistaan Kapkaupungista Etelä-Afrikasta Rajeshille, eräälle yhteisön englantilaiselle opettajalle ja kertoi hänelle, että tästä tulisi hänen “Henkinen seuraajansa”. Rajesh ei ollut totaalisen yllättynyt tästä, sillä hän oli odottanut sellaista ilmoitusta, mutta hän oli erittäin iloinen kuullessaan vahvistuksen gurunsa suusta.

Gururaj kertoi Rajeshille ja Jasminille, että hänen piti valmistaa heitä ja asettaa heidät erilaisiin kokeisiin ja harjoituksiin valmistellakseen virkaanastumista, mutta tässä vaiheessa hän ei halunnut kenenkään tietävän tästä ja hän ei kertonut siitä kenellekään.

Gururaj tulisi muutaman kuukauden kuluttua lokakuussa Englantiin ja Amerikkaan pitämään paikallisia kursseja ja keskustelisi silloin asiasta heidän kanssaan.

Kuukaudet vierivät ja Gururaj saapui Englantiin. Hän toisti, mitä oli sanonut muutamaa kuukautta aikaisemmin. Hän kertoi, että hänen aikansa oli nyt vähissä ja hänen oli valmisteltava sekä Rajeshia että Jasminia jatkamaan työtään.

Gururaj ehdotti, että hän veisi heidät Britannian ulkopuolelle ja panisi heidät erilaisiin kokeisiin. Kyprosta ehdotettiin erääksi paikaksi maalikuussa pidettävälle tavalliselle kevätkurssille.

Rajesh toimi matkanjärjestäjänä ja alkoi tehdä valmisteluja. Seuraavina kuukausina uutiset Kyproksen matkansa kantautuivat muidenkin korviin ja hekin alkoivat saada kutsuja, mutta sen alkuperäinen motiivi oli vain yhden toisen naismeditoijan tiedossa Yhdysvalloissa.

Rajesh ja Jasmini eivät olleet huolestuneita kutsuista, koska he tiesivät, että Gururaj tekisi mitä tahtoisi riippumatta läsnäolijoista tai poissa olevista.

Maaliskuun 1987 kokoontumiseen Kyproksella ottaisi osaa noin 20 ihmistä, joista suurin osa oli Gururaj -yhteisön johtajia eri maista.

Matka antaisi monia uusia kokemuksia Rajeshille, Jasminille ja kaikille mukana olleille.

Kuukaudet kuluivat ja pian saapui maaliskuu. Kaikki järjestelyt oli tehty ja ryhmä lensi Lontoosta Kyproksen Larnakaan matkalla Limasoliin, turistien suosimaan eteläiseen lomakaupunkiin. Täällä ryhmä majoittui tilaviin merenrantahuoneistoihin.

Kuten saattoi olettaa ryhmän välille syntyi konflikti. Se alkoi välittömästi kun kaikki olivat saapuneet. Guraraj rohkaisi tätä kummallisella tavalla aivan kuin hän olisi yrittänyt puhdistaa ihmisten välillä olevia jännitteitä. Henkisestä avautumisestaan huolimatta monia hallitsi vielä itsekäs ego.

Näin saattoi kuvitella olleen myös Jeesusten opetuslasten kohdalla. He olivat syvästi kiintyneitä mestariin, mutta usein eri mieltä keskenään, rakkauden sitomia mutta itsekkään minän erottamia. Kypros oli määrätynlainen pitkä “Viimeinen illallinen”.

Muu ryhmä syrji usein Rajeshia ja Jasminia. Se saattoi syödä, mutta unohti säästää heille ruokaa, halveksi heidän toiveitaan ja sai heidät tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi. Tämä kokemus heijasteli Rajeshin ja Jasminin saamaa viestiä ja se oli osa sitä “ankaraa kokemusta”, jonka Gururaj oli luvannut puhelussaan edellisessä elokuussa.

Jotain merkillistä tapahtui helmikuun 23. päivän iltana 1987. Noin 170 000 vuottaa sitten räjähtäneen Supernovan (räjähtävän tähden) valo saavutti maan ensimmäisenä näkyvänä, räjähtävänä tähtenä sitten vuoden 1604.

Vertauskuvallisesti tämä edustaa Gurarajin tehtävän päättymistä ja Rajeshin ja Jasminin tehtävän alkamista.

Pian seurasivat paikalliset kurssit Espanjassa, Englannissa ja Kanadassa. Näin Gururaj oli todella pitkään pois kotoa, hänen terveytensä heikkeni ja hänen oli lähes mahdoton kävellä.

Vuosi kului nopeasti ja Gururaj palasi alkutalvesta Englantiin ja Amerikkaan. Hänen terveytensä heikentyi tänä aikana ja monet meistä tiesivät, että hän ei kestäisi fyysisesti enää paljon kauempaa.

Rajeshin kokemukset syvenivät, mutta sydämessään hän tunsi itsensä repaleiseksi -kuolettavan repaleiseksi. Hän tiesi, että häntä valmisteltiin, mutta tämä valmistelu merkitsi, että hänen rakastamansa guru poistuisi fyysisesti ja olisi pian aika sanoa hyvästit. Niin paljon kuin halusikin muuttaa elämäänsä, täyttää vain avautumiseen tähtäävän tehtävänsä, se merkitsisi hänen elämänsä muuttumista kaikin tavoin. Lisäksi hän tiesi, että Gurun fyysinen poismeno olisi tuskaisa kokemus, mutta silti Rajesh ja Jasmini aliarvioivat molemmat tuskan määrän. Gururaj lensi Englantiin ja Kanadaan paikallisia kursseja pitämään.

Hänen Englannissa pitämänsä kurssi oli viimeinen. Vaikka syvä viisaus oli edelleen läsnä, sitä ei sovellettu nyt käytäntöön. Hän nautti yhdessäolosta chelasien kanssa ja tahtoi vain laulaa, soittaa ja olla yhdessä.

Sen viikon aikana Rajesh ja Jasmini nukkuivat enimmillään ehkä kaksi tuntia vuorokaudessa. Energia oli niin voimakas, että he kestivät sen. Eräänä iltana ennen syvää meditaatioharjoitusta, jonka aikana Gururaj meni Nivrikalpa Samadhiin oppilaiden edessä, hän otti kylvyn ja pyysi Rajeshia avustamaan itseään. Hän pyysi Rajeshia pesemään itsensä. Rajesh tiesi, että osat olivat nyt vaihtuneet; Rajeshista oli nyt tullut isä ja mestari ja Gururajista oppilas tai lapsi.

Kurssin viimeisenä aamuna Gururaj piti normaalisti Satsangan (luennon) ja lopetti hyvästelynsä joihinkin syvälle käyviin kestäviin kommentteihin. Tässä tilaisuudessa hän ei ollut läsnä.

Sinä aamuna hän pyysi Rajeshin huoneeseensa ja kertoi, että hänen olisi pidettävä Satsang. Rajesh kysyi Gururajilta “oletko varma?” Gururaj vakuutti, että se oli juuri oikea teko!

Rajesh puhui noin 30 minuuttia palauttaen mieliin kurssin edut ja säännöllisen meditaation tärkeyden.

Gururaj ei hyvästellyt oppilaitaan sinä päivänä. Tämä oli epäilemättä symbolista. Hänhän olisi hengessä heidän kanssaan aina, milloin tahansa he vain ajattelisivatkaan häntä tai kutsuivat häntä nimeltä.

Matkalla tilaisuudesta kotiin Rajesh kysyi autossa Gururajilta, miksi hän oli pyytänyt pitämään Rajeshia antamaan satsangin. Hän vastasi, että “tahdoin sinun aloittavan – on sen aika”.

Gururaj vietti viikonlopun Lontoossa ennen matkaansa Kanadaan. Tänä aikana hän keskusteli opetuksen tulevaisuudesta Rajeshin ja Jasminin kanssa. He istuivat valveilla koko yön ja nauhoittivat nämä tärkeät hetket nauhalle.

Gururaj antoi Rajeshille lisämääreen hengelliseen nimeen “Ananda”. Hän toisti jo elokuussa 1986 kertomansa, että Rajesh jatkaisi hänen työtään ja pyysi häntä huolehtimaan lapsistaan.

Gururajin oli määrä viipyä Lontoossa vielä yksi yö paluumatkallaan Kanadasta Kapkaupunkiin.

Kun hän palasi Lontooseen sen viikonlopun keskustelu oli hieman kireää, ilmassa oli lopun odotusta kun kaikki oli sovittu ja eikä ollut enempää sanottavaa. Tämä oli tosiasia.

Gururajin poismenoviesti maanantaina 17.5.1988 levisi nopeasti ympäri maailmaa.

Olitpa miten hyvin tahansa valmistautunut rakastetun ihmisen kuolemaan, on fyysisen yhteyden rikkoutuminen kuitenkin aina vaikea repäisy. Gururaj oli saanut pahan sydänkohtauksen kotinsa ruokasalissa. Hänen rakastettu vaimonsa Lata oli siellä hänen kanssaan. Paikallisen kulttuurin mukaan Gururaj poltettiin samana iltana kotikaupungissaan Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Valitettavasti yksikään hänen ulkomaisista meditoijistaan ei ollut paikalla.

Eri maiden yhteisöjen johtajat kutsuttiin koolle keskustelemaan organisaation tulevaisuudesta.

Rajesh uskoi nauhaa koskevan salaisuuden yhdelle johtajista, joka myös kuunteli sen. Huolimatta nauhan huonosta laadusta Rajesh piti tätä ratkaisevana todisteena, mutta kun se soitettiin muille johtajille , kaikki kiistivät sen aitouden. Rajesh uskoi kaikessa viattomuudessaan, että nämä ihmiset hyväksyisivät Gururajin selvästi ilmaiseman toiveen -mutta hän oli väärässä!

Monet ilmoittivat, että he ottaisivat henkilökohtaisesti gurun roolin. Ratkaisuna oli olla joko ensimmäisen luokan oppilas tai toisen luokan guru. Enemmistö valitsi vaihtoehdon kaksi!

Mahdollisuus olla guru on järkevä vaihtoehto silloin kun olet palvellut henkistä mestaria, elänyt hänen lähellään ja pessyt hänen jalkansa. On kuitenkin helppo anastaa enemmän vastuuta kuin on kykenevä käsittelemään. Siitä huolimatta heidän aikomuksensa olivat jossain määrin kunnialliset, mutta ajatukset itsekkyyden sävyttämät. He olivat oppineet riittävästi ollakseen hyödyksi toisille, vaikkakaan ei samalla asenteella kuin henkinen mestari.

Heidän kärsimättömyytensä satutti Rajeshia syvästi ja Jasminin he kokivat niin muodoin toisena piikkiä lihassaan. Hänen kypsyytensä ja suoruutensa oli siinä vaiheessa suurempaa kuin Rajeshin. He olisivat ehkä voineet manipuloida Rajeshin ilman Jasminin voimaa.

Pitkän itsetutkiskelun jälkeen Rajesh ja Jasmini päättivät jatkaa yksin. Tämä oli erityisen vaikea päätös Rajeshille, sillä hän muisti Gururajin sanoneen hänelle: “huolehdi lapsistani”. Rajesh oletti tämän tarkoittaneen Gururajin oppilaita, koska hän piti aina oppilaitaan lapsinaan. Todellisuudessa tämä oli väärinymmärrys ja sillä oli paljon syvempi merkitys.

Rajesh ja Jasmini olivat Gururajin valmistamia, valtuuttamia ja valitsemia kantamaan hänen velvollisuuksiaan; siksi he eivät voineet vaarantaa henkisyyttä ryhmän kanssa saatavan harmonian nimissä.

Seuranneessa valtataistelussa Rajesh ja Jasmini päättivät itsetutkiskelun jälkeen mennä eteenpäin yksin “täyttääkseen hänen tehtävänsä ja pitääkseen hänen opetuksensa elävänä”.

Tämän jälkeen Rajesh ja Jasmini perustivat uuden organisaation nimeltä FISU – Kansainvälinen henkisen avautumisen säätiö. Tämä erosi siis vain hieman alkuperäisestä nimestä IFSU -Hengellisen avautumisen kansainvälinen säätiö. Gururaj oli kehittänyt opetuksen ja perustanut tämän säätiön. FISU perustettiin sitten eläväksi esimerkiksi siitä, mitä ihmisen elinaikana voidaan saavuttaa.

Gururaj Ananda Yogi oli yksi 1900 -luvun kuuluisimmista ja suurimmista henkistä johtajista. Hän toi maailmaan opetuksen totuudesta, rakkaudesta ja toivosta, antoi ihmisille mahdollisuuden elää parempaa ja täyteläisempää elämää. Nyt nämä opetukset elävät Rajesh Anandan ja Jasminin Anandan henkisessä opastuksessa.

Valitse kurssi

Meditaatiokursseja järjestetään ympäri vuoden ja lähelläsi saattaa olla opetuskeskus. Katso kurssejamme

Lue lisää

Henkinen tietämyskanta

Säännöllistä meditointia ja tietoista vaivannäköä päivittäisessä elämässä suositellaan nopeuttamaan henkistä avautumista.

Lue lisää

Facebook

  • NEW - ONLINE SATSANGS - ANNUAL SUBSCRIPTION AVAILABLE
    LISTEN ONLINE ON ANY DEVICE & DOWNLOAD FOR OFFLINE
    SUBSCRIBE HERE: https://bit.l...lH

  • Register your interest for our forthcoming Course in Tel Aviv: http://bit.ly...iT

  • Well Done Cyprus

Visit us on Facebook

Twitter

Follow Us on Twitter